Matkalla sukumme juurille Ritosaareen

Lauantaiaamu 5.7.2008 koitti sään suhteen hieman epävakaisena, välillä aurinko yritti pilkistellä ja hetken päästä sataa tihuutti. Kiteen ABC-aseman parkkipaikalle kokoontui epävakaisesta säästä huolimatta iloinen ja sitäkin aurinkoisempi ryhmä Matikaisen sukua matkalle kohden Ritosaarta, yhteensä 24 bussimatkalaista sekä omalla autolla matkaavat. Sukuseuran puheenjohtaja Heikki Matikainen toivotti matkalaiset tervetulleiksi kertoen samalla päivän matkaohjelman.

Matkan aikana oli mukava kuulla iloista puheensorinaa ja kuten arvata saattoi puheenaiheet liittyivät lähes poikkeuksetta omiin sukujuuriin joista kerrottiin vierustovereille - kuka muisteli lapsuuttaan siellä jossain ja mihin elämä oli vuosien saatossa kuljettanut jne. Matkan aikana saimme erinomaisen kertauksen vielä Matikaisten suvun historiaan, josta Olli Matikainen oli tehnyt koosteen kerronnan lisäksi asiakirja- ja karttakopioita hyödyntäen.

Mitä lähemmäs Savonlinnaa ja Ritosaarta saavuimme, ainakin itselle tuli "mystinen" olotila, lähes aikamatka kauas menneisyyteen. Itse henkilökohtaisesti jotenkin halusin silmilläni kuvitella näkyä, jossa esi-isämme kulkivat juuri samoilla mäkikumpareilla, notkelmissa ja kallioilla, joita me nyt mennä huristimme bussilla. Ja kaiken muun ihmeellisyyden lisäksi juuri kun saavuimme lossirantaan, alkoi radiossa soida Karjalan kunnailla, osa matkalaistamme yhtyi laulaen kappaleeseen. Maisemat olivat äärettömän kauniit ja varsinkin saapuminen rantaan, josta siirryimme lossilla itse Ritosaareen, maisema näytti kauneutensa ja kuin tervetuliaisiksi aurinkokin paistoi - olivatkohan esi-isiemme henget meitä toivottamassa tervetulleeksi?

Bussissa tunnelma alkoi tiivistyä, jokainen meistä varmasti pohti sisimmässään, että jokohan seuraavan mutkan takaa löytyvät "omat maat" minne johdattavat vanhat karttapiirrokset ja kuinka hyvin ne täsmäävät tähän päivään. Viimeinen mutka ja kartan kohde kauniina maalaismaisemana edessämme. Jotenkin jokainen meistä tunsi varmasti sisimmässään mykistävän tunteen. Laskeuduimme bussista pihamaalle ihmettelemään ja katselemaan aluetta. Paikan nykyinen omistaja Eila Pulkkinen ja paikallinen oppaamme Alisa Tynkkynen kertoivat meille saaren ja paikan historiaa. Saimme myös tietää, että saarella ei kuitenkaan tätä nykyä ole Matikaisten sukua tai sukuun kuuluvia. Eila Pulkkinen kertoi kuinka tilan pihapiiristä oli vesijohtokaivausten yhteydessä löytynyt todella vanhaa maa-aineista hiilikerrostumineen sekä pieniä saviruukun palasia - esi-isiemmeköhän jättämiä nuo olivat. Vietimme pihapiirissä mukavan tovin, kuvia rapsittiin ahkerasti ja olisipa ollut mielenkiintoista tietää, mitä ajatuksia kenenkin sisimmässä liikkui tallatessamme nyt samoja maita kuten aikoinaan esi-isämme. Alisa Tynkkynen oli järjestänyt meille läheiselle kodalle maukkaan lohikeiton nokipannukahvin kera. Kahvittelun ja ruokailun lomassa oli mukava kanssamatkustajien kanssa ja samalla tutustua taas uusiin sukulaisiin.

Oli aika heittää ainakin toistaiseksi hyvästit Ritosaalle ja esi-isiemme "hengille" ja kuin hyvästiksi ja vierailun päätteeksi sadekin alkoi matkallamme kohden Savonlinnaa. Seurahuoneella nautimme iltapäiväkahvit ja reippaimmat suvun jäsenet piipahtivat torielämääkin katsomassa. Savonlinnasta matka kääntyi Kiteetä kohti. Teimme paluumatkalla vierailun Kerimäen upeaan puukirkkoon, jonka huikea suuruus hämmästytti olemuksellaan.

Saavuimme Kiteelle sovitun aikataulun mukaisesti ja ABC-asemalla oli aika hyvästellä sukulaiset ja jokainen meistä lähti kotiaan kohti samalla mielessään kerraten päivän näkymiä ja hetkeä suvun parissa.

Matkamuisteloin

Asta Suomalainen

Alla kuvia matkasta:


Powered by Flash Gallery

Takaisin etusivulle